On hämmästelty saariston yhteyslauttaa. Sitä näkee harvoin.
On hurmaannuttu iltapilvistä.
On ihmetelty täysikuuta sateessa. On mietitty mitä "Kuu paistaa, vettä sataa." mahtaakaan merkitä.
On päätetty lähteä taas saariretkelle. Matkan kohde on nimeltään Lakouri. Ohitetaan numero yksi. Samalla ohitetaan myös numerot kaksi, kolme ja neljä, mutta niitä ei kuvata.Meri on melkein peilityyni. Nähdään Haminan satama.
Rantaudutaan Lakouriin. Ei hiekkaa täällä rannalla. Pelkkää puhdasta kalliota.
Katsotaan vasemmalle. Ihaillaan kalliomuodostelmaa.
Huomataan kahvi jo katetuksi. Juodaan kahvia ja syödään kaksi palaa mainiota pullaa. Muistellaan. Täällä Lakourissa on pesty mattoja kalliolla, uitu mattoja huuhtoessa, uitu muulloinkin usein. Kallion alla meressä on kiva kallioporras. Siitä on hienoa pulahtaa veteen. Sitäpaitsi ahvenia näkyy nytkin uivan.
Käydään tervehtimässä Herra Kiven valtavankokoista serkkua pikku vaimoineen.
Huomataan koipien venyneen veneeseen ja sieltä pois kiipeiltäessä.
Katsotaan lahdenpoukaman toiselle puolen. Muistetaan sieltä usein poimitun oranssinvärisiä leppärouskuja. Kertakaikkisen makoisia pannulla paistettuna.
Katsotaan taivaalle.
Iltapäivällä merituuli viriää. Ajetaan kotiin reippassa tuulessa. Nähdään purjehduskilpailu.
Tullaan takaisin ykkösen, kakkosen, kolmosen ja nelosen maisemiin. Ollaan tyytyväisiä tähänkin saariretkeen. Kerrotaan Herra Kivelle hänen valtavankokoisen serkkunsa ja vaimonsa terveiset.
Hyvää elokuun loppua kaikille!